Author: Pirjo Suvilehto
Illustrat0r: Karoliina Pertamo
Publisher: Mäntykustannus
Year: 2011
Selaa alas suomalainen versio arviointi (Scroll down for Finnish version of assessment)
☺The student’s conclusion: Expands traditional gender norms
“Otso ja soiton salaisuus” tells a story of a small bear cub who is not invited to badgers birthday party like all the other animals in the forest. At the same time small Miko-boy has come to spend his summer holidays at his uncle’s summer villa nearby.
The animals in the book can be found as gender neutral characters. Somehow I still was left with a feeling that the main character, the bear cub, was a masculine creature. The cub was also called as “Otso” which is not only a synonym for a bear but also a Finnish name of a boy. Otso also has a dream where his mother bear reminds him of the inner royalty of the bears which is based on a Finnish phrase: “Bear is the king of the forest”. Even though the word “kingship” can be understood as a gender neutral expression in Finnish language, I still find it emphasizing more of the masculine gender.
Only human characters in the book are Miko-boy and his uncle Geige. Uncle-Geige plays the violin and Miko is more than excited about learning it too. I find that exceptional comparing to the common gender norms. Violin or any instrument what so ever is not too regularly used as the great interest of a boy or a man in child literature.
All in all I found Suvilehto´s book expanding the common gender roles, or at least not encouraging them. Even though there were almost no female characters in the book, I found it suitable for girls as much as for boys. Animals are a subject what inspires and interests all kinds of kids without being gender focused.
Student of early childhood education at University of Oulu
☺Opiskelijan johtopäätös: Laajentaa perinteisiä sukupuolinormeja
”Otso ja soiton salaisuus” kertoo pienestä karhunpoikasesta, jota ei kutsuta Mäyrän syntymäpäiväjuhlille muiden metsäneläinten tavoin. Samaan aikaan lähistöllä pieni Miko-poika on saapunut viettämään kesälomaa setänsä kesähuvilalle.
Kirjan eläimet voidaan ymmärtää sukupuolineutraaleiksi hahmoiksi. Jostain syystä minulle jäi kuitenkin tunne siitä, että päähenkilönä toimiva karhunpoikanen olisi maskuliininen olento. Karhunpoikaa kutsuttiin myös ”Otsoksi”, joka suomen kielessä toimii karhu-sanan synonyymina, mutta sen lisäksi se on myös suomalainen pojan nimi. Kirjassa Otso myös näkee unta, jossa hänen äitinsä muistuttaa Otsoa karhujen sisäisestä kuninkuudesta, joka pohjautuu vanhaan suomalaiseen sanontaan ” karhu on metsän kuningas”. Vaikka sana ”kuninkuus” voidaan suomen kielessä ymmärtää sukupuolineutraalina ilmaisuna, mielestäni se korostaa enemmän miehistä sukupuolta ja sanan maskuliinista tarkoitusperää.
Kirjan ainoat ihmishahmot ovat Miko-poika sekä hänen setänsä Geige. Geige-setä soittaa viulua, ja myös Miko on enemmän kuin innostunut oppimaan sen soittoa. Miellän tämän poikkeukselliseksi yleisiin sukupuolirooleihin verrattuna. Viulu, tai lähes mikä tahansa soitin, ei mielestäni ole kauhean yleisesti käytetty poika- tai mieshahmon tärkeänä mielenkiinnon kohteena lastenkirjallisuudessa.
Kaiken kaikkiaan Suvilehdon kirja mielestäni laajentaa käsityksiä yleisistä sukupuolirooleista, tai ei ainakaan rohkaise tai vahvista niiden yleistä, stereotyyppistä käyttämistä. Vaikka naishahmoja ei kirjassa ollut lähes ollenkaan, ajattelen siitäkin huolimatta kirjan olevan yhtä sopiva niin tytöille kuin pojille. Eläimethän ovat aihe, joka inspiroi ja kiinnostaa kaikenlaisia lapsia, olematta sukupuolikeskeisiä.
Lastentarhanopettajaopiskelija, Oulun yliopisto
You must be logged in to post a comment.