Author: Maija Hurme
Illustrator: Anssi Hurme
Publisher: Schildt & Söderström
Year: 2014
Selaa alas suomalainen versio arviointi (Scroll down for Finnish version of assessment)

☺The student’s conclusion: Expands traditional gender norms

The main character of the book is a 6 year-old boy called Ilmari. We learn that he is a perfectly normal boy attending kindergarten. In the book he is described as small and lonely, and on the first page we find him lying in a large armchair. Ilmari is clearly not a happy little boy; he feels lonely and abandoned as the first-born child, as the family also consists of a little sister and a pair of twins who need constant care and attention.

Ilmari is an active child. He has created a secret identity as “Bat Boy”, a violent and dangerous figure who consistently teases his little sister, breaks things in the house and is generally naughty. In the pictures, Bat Boy looks positively unhappy. He does not eat or sleep, does not smile and never tries to contact other people. One picture is particularly touching, as Bat Boy has disappeared from the picture while the rest of the family stand in the hallway getting dressed to go out. Bat Boy is a depressed and anxious little boy.

The parents’ duties break with traditional gender roles. Father looks after the children and the home, whilst mother is only referred to as working. Father takes Ilmari to kindergarten, cooks and dresses the younger children. This is a clear proclamation for fathers who stay at home! The kindergarten personnel are all men. The kindergarten seems like a prison to Bat Boy, with bars on the windows and staff who look like evil wardens, but who are nevertheless male figures. There are no adult females referred to in the book.
flaggermusbilde
Bat Boy meets a friend, a girl of the same age and who has also created a secret identity as a super hero. She is not described as being pleasant and good-natured, but neither is she girl-like. She is recognisable as a girl because of her facial features and slightly longer hair. The book’s message is that boys and girls can be friends and that girls can also be super heroes! In the first picture showing the girl, she has climbed a tree whilst her father or some other figure of authority in her life appears to be sitting at its foot. The inference is that super heroines do not play with dolls and behave nicely, but do climb trees!

I think that the author has deliberately tried to break the accepted gender roles in that the girl’s guardian is also a man. Why should a man not be the primary carer for a child?
Bat Boy and the super heroine girl become friends and are able to forget their violent secret identities, and simply be happy playing together. In the last picture, there was some reassurance when the boy’s father gave his attention to Ilmari and had lifted him on to his shoulders whilst the twins played together nearby.

Student of early childhood education at University of Oulu

 

☺Opiskelijan johtopäätös: Laajentaa perinteisiä sukupuolinormeja

Kirjan päähenkilö on kuusivuotias poika nimeltä Ilmari. Hänen kerrotaan olevan tavallinen esikoulua käyvä pieni poika. Hänet kuvataan pienenä ja yksinäisenä ensimmäisellä sivulla makaa pää alaspäin isossa nojatuolissa. Ilmari ei missään nimessä ole onnellinen pieni poika, hän on yksinäinen ja tuntee olevansa hylätty ja unohdettu esikoislapsi, kun perheessä on pikkusisko ja lisäksi vielä pienet kaksoset vaatimassa hoitoa ja huomiota.

Ilmarin toiminta on aktiivista. Hän on luonut itselleen sivupersoonan ”Lepakkopoika”. Lepakkopoika on hurja ja vaarallinen olento joka kiusaa pikkusisaruksia, hajoittaa tavaroita ja riehuu ympäriinsä. Kuvituksessa Lepakkopoika vaikuttaa melko onnettomalta olennolta. Hän ei syö, ei nuku, eikä hymyile tai hakeudu vuorovaikutukseen kenenkään kanssa. Erään sivun kuva oli todella koskettava, kun Lepakkopoika oli vetäytynyt ulos kuvasta, kun muu perhe oli eteisessä pukeutumassa ulkoilemaan. Lepakkopoika on masentunut ja ahdistunut pikkupoika.

Perheen työnjako oli sukupuolinormeja murtava. Isä hoitaa lapsia ja kotia, eikä äidistä ole muita mainintoja kuin että äiti on töissä. Isä vie ja hakee Ilmarin päiväkotiin, tekee ruokaa ja pukee pikkusisarukset. Selkeä kannanotto koti-isyyden puolesta! Päiväkodin henkilökuntana oli mieshoitajia. Päiväkoti oli Lepakkopojan maailmassa vankila, jossa oli kalterit ikkunoissa ja hoitajat ilkeän näköisä vanginvartijoita, mutta mieshahmossa kuitenkin. Aikuisia naisia ei kirjassa näkynyt lainkaan.

Lepakkopoika tapaa ystävän. Samanikäisen tytön, joka on myös luonut itselleen supersankari sivupersoonan. Tyttö ei ole kuvattu söpönä, kilttinä eikä millääntavalla tyttömäisenä. Hänet tunnistaa tytöksi kasvonpiirteistä ja pitemmistä hiuksista. Kirja viestitti, että tyttö ja poika voivat olla kavereita ja tyttökin voi olla hurja supersankari! Tyttö oli kiivennyt puuhun ensimmäisessa kuvassaan ja puun juurella istui ilmeisesti tytön isä tai muu huoltaja. Hurja supersankari tyttö ei leiki nukeilla ja ole kiltti ja hiljainen, vaan kiipeää puuhun!

Kirjan tekijät ovat varmasti tietoisesti halunneet murtaa sukupuolinormeja, kun tytön hoitajanakin on mies. Miksipä mies ei voisi olla lapsen ensisijainen hoitaja?

Lepakkopojasta ja supersankari tytöstö tulee ystäviä ja yhdessä he voivat jättää hurjat sivupersoonansa nurkkaan ja olla vain iloisia lapsia ja leikkiä keskenään. Viimeisessä kuvassa oli lohdullista että isä osoitti Ilmarille huomiota ja oli ottanut pojan hartioilleen istumaan, kun pienet kaksoset leikkivät vieressä keskenään.

Opettaja opiskelija, Oulun yliopisto