Author: Marja Kontiokari
Illustrator: Virpi Penna
Publisher: WSOY
Year: 2014

Selaa alas suomalainen versio arviointi (Scroll down for Finnish version of assessment)

☹The student’s conclusion: Confirms traditional gender norms

This book reflects the perceived roles concerning gender, gender roles and family prevalent in Finnish society: the men sit on the sofa watching ice hockey and women keep in shape by practicing yoga and other forms of predominantly female exercises. Women are more moody and men are passive for the sake of avoiding conflict. Fathers help mothers to care for the children – but not as full-time carers. Girls play at getting married and the boys play at being Professor Dynamite. Families are traditional nuclear families including mother and father.

In Kontiokari and Penna’s book, Osku is to stay the night at Nelli’s place. Their mothers are going to a yoga class and their fathers have promised to look after the kids while watching ice hockey on TV. Nelli has planned to arrange a wedding in the evening, but Osku wants to play Professor Dynamite. After a little while, Osku decides to go along with Nelli’s proposal and the wedding is arranged. However, before they actually manage to get married, they have a furious row that their fathers finally have to sort out.

You get a very traditional picture of the gender roles for women, men, girls and boys in this picture book: girls want to play at being princesses and the boys at being warriors. The men watch ice hockey on TV and women practice yoga. The men usually play the fool when it comes to bringing up kids and find it easy to forgive them. Women simply nag on their children endlessly. Only occasionally – for instance when the mothers are going out – do the fathers play a slightly bigger role as mother’s helper to look after the children. On the other hand, when you get a little deeper into Kontiokari and Penna’s book, you find that the men have actually been given equal status in the upbringing of their children: They settle the row between Nelli and Osku by starting a new game about a farm which both children like. Their fathers manage – in just the same way as their mothers – to sort out a problem to do with bringing up children. Another aspect of the book that breaks the harmony of the traditional perceived gender role is that boys and girls can be best friends. Any two friends will find that they have different ideas of what they want to play, even if traditional boy and girl games are not involved.

Emotions are in focus in the book and bring gender neutrality to it. A lion watches Nelli and Osku playing from the sidelines and symbolises their emotional status: the lion is happy, sad, frightened or angry – depending on what Nelli and Osku feel. They both demonstrate their negative and positive emotions very clearly. The book does not support the notion that only girls cry and boys create havoc. Everyone has emotions regardless of their gender and the right to display them.

Even though Kontiokari and Penna emphasise that girls and boys have the same emotional register and expressions, what I remember best from the book is that boys and girls play different games. Play should be a child’s work and as we know, children learn a lot from playing. Won’t a child be concerned about getting into a new game after reading this book purely because there is a general notion that some games are only played by either girls or boys?

Student of early childhood education at University of Oulu

 

☹Opiskelijan johtopäätös: Vahvistaa perinteisiä sukupuolinormeja

Käsitykset sukupuolesta, sukupuolirooleista ja perheestä heijastelevat kokonaisuudessaan suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevia käsityksiä: Miehet harrastavat penkkiurheilua lätkän parissa; naiset huolehtivat terveydestään joogamaalla ja harrastamalla muita naisille sopivia lajeja. Naiset ovat temperamenttisia ja miehet myötäilevät välttääkseen riidat. Isät toimivat äitien lastenhoitoapureina – eivät kokopäiväisinä huoltajina. Tytöt leikkivät häitä ja pojat Professori Dynamiittia. Perheet ovat ydinperheitä, joihin kuuluu sekä äiti että isä.

Kontiokarin ja Pennan kirjassa Osku tulee Nellin luo yökylään. Oskun ja Nellin äidit ovat menossa joogatunnille ja isät ovat lupautuneet lätkämatsin ohessa vahtimaan lapsia. Nelli on suunnitellut illan ohjelmaksi hääleikin, mutta Osku haluaakin leikkiä Professori Dynamiittia. Pienen suostuttelun jälkeen Osku kuitenkin myöntyy Nellin idealle, ja häät järjestetään. Nuori pari ei kuitenkaan ehdi purjehtia avioliiton satamaan asti ennen kuin syttyy kamala riita, jonka isät lopulta ratkaisevat.
Naisten ja miesten, tyttöjen ja poikien, sukupuolirooleista saa kuvakirjasta yleiskatsaukselta melko perinteisen kuvan: Tytöt haluavat leikkiä prinsessaleikkejä ja pojat sotaleikkejä. Miehet katsovat jääkiekkoa ja naiset harrastavat joogaa. Miehet vastaavat tavallisesti lastenhoidossa hauskuuttajan roolista ja antavat helposti lapsille periksi. Naiset taas jankuttavat lapsille loputtomiin asti. Poikkeustapauksissa, esimerkiksi kun äidit lähtevät huvittelemaan, isät saavat tavallista suuremman roolin äidin lastenhoitoapurina. Toisaalta, kun Kontiokarin ja Pennan kirjaan paneutuu syvemmin, huomaa, että siinä on oikeastaan annettu miehille tasavertainen rooli lasten kasvatuksessa: Nellin ja Oskun isät ratkaisevat lasten riidan yhdessä auttamalla lapset aloittamaan uuden, molemmille mieluisan, maatila-leikin. He osaavat – siinä missä äiditkin – ratkaista kasvatuksellisen ongelman. Toinen asia, mikä kirjassa rikkoo perinteisen sukupuolikäsityksen harmoniaa, on se, että tyttö ja poika voivat olla parhaita ystäviä. Jokaisessa ystävyyssuhteessa tulee varmasti vastaan näkemyseroja leikeistä, vaikka kyse ei olisikaan perinteisistä tyttöjen ja poikien leikeistä.

Kirjassa korostuu lasten tunteellisuus ja se tuo samalla kirjaan sukupuolineutraaliutta. Nellin ja Oskun leikkejä seuraa sivusta leijona, joka symbolisoi lasten tunnetiloja: leijona on milloin iloinen, surullinen, pelästynyt ja milloin vihainen Nellin ja Oskun tunnetilojen mukaan. Sekä Nelli että Osku osoittavat sekä negatiiviset että positiiviset tunteensa voimakkaasti. Teos ei tue ajatusta, että vain tytöt saisivat itkeä ja pojat riehua. Kaikki ihmiset ovat tunteellisia sukupuolesta riippumatta ja sen saa näyttää.

Vaikka Kontiokari ja Penna korostavat lasten tunneilmaisun samanvertaisuutta, minulle jäi kirjasta kuitenkin suuremmassa roolissa mieleen tyttöjen ja poikien erilaiset leikit. Leikki on kuitenkin niin sanotusti lasten työtä ja niistä lapset oppivat paljon. Tuleeko lapselle tämän sadun kuultuaan pelko siitä, ettei voisi leikkiä kaikkia leikkejä innolla vain, koska yleisesti ajatellaan toisten leikkien kuuluvan pojille ja toisten tytöille?

Lastentarhanopettajaopiskelija, Oulun yliopisto